Lohenpyynti tuli tuolloin puheeksi jo edesmenneen appiukkoni
kanssa. Hän kertoili lapsuutensa lohimuistoista silloin vielä vapaalla
Kemijoella. Hänen isällään oli tapana soutaa lohta. Se oli harvinaista siihen
aikaan, sillä pääosa lohista pyydettiin padoilla ja verkoilla. Ei sen ajan
ihmisillä ollut aikaa lorkkia joella, eikä kunnon vapavälineitä edes ollut.
"Isällä oli veneessä yksi puukela ja pihlajasta tehty vapa.
Vahva kalastajalanka toimi siimana. Toisen vavan virkaa toimitti kuiva
koivuranka. Kun kala otti kiinni, ranka heitettiin jokeen. Soutamalla
seurailtiin rangan liikkeitä joessa ja kalan väsyttyä rangan kiskomiseen se
koukattiin veneeseen. Uistimia oli kolme: Messinki-, kupari- ja hopeapelti,
jotka roikkuivat veneen laidalla. Siitä isä valitsi aina pellin olosuhteiden
mukaan, välillä kiillotti, välillä mustasi tuohta polttaen", appiukko muisteli.
Ja kalaa tuli. Perheessä oli tapana, että kesän ensimmäinen
kala syötiin. Loput menivät myyntiin. Kalankuljettajina kaupunkiin toimivat
pojat. Märässä juuttisäkissä lohi sai kyydin pyörän tarakalla Pohjanhoviin.
Niukan maanviljelyksestä saadun toimeentulon jatkeena nuo rahat tulivat
tarpeeseen.
Asia tuli aina silloin tällöin mieleen. Ei kai lohi vuosien
saatossa ollut muuttunut miksikään. Miksi sille pitää nykyään tarjota vain toinen
toistaan koreampia vaappuja? Vaappu oli syrjäyttänyt pellin lähes kokonaan. Lopullinen usko pellin voimaan tuli kesällä 2016 Muoniossa. Olin soutanut
tyhjää viikon. Jututin paikallista isäntää ja hän kehotti soutamaan peltiä.
Eihän minulla sellaisia ollut, enkä niiden tehoon edes oikein uskonut. Koko
viikon maanittelin häntä käymään joella. Lauantaina hän laittoi saunan
lämpiämään ja viimein suostui pikku laskun tekemään. Saunan rannasta hän souti
muutaman kymmenen metriä ylöspäin ja alkoi laskea peltejä. Toista vapaa
laskiessaan kala otti jo ensimmäiseen! Suu korvissa hän väsytteli kalaa
kohdallani ja koukkasi sen pian veneeseen. Viisi minuuttia ja 7.5 kg lohi veneessä!
Rantauduttuaan ja lohen perkattuaan hän näytti kädestä pitäen, miten pellin
pitää uida ja miten sitä voi varovasti vääntäen virittää. Olin vaikuttunut.
Saman tien kotiin päästyäni aloin vääntää peltiä. Leikkasin, viilasin ja hioin.
Muutaman sain uimaankin muistikuviani vastaavasti. Intoa puhkuen palasin joelle
muutaman pellin kanssa. Uskomatonta mutta totta, jo ensimmäisellä laskulla oli
kala kiinni! Sen kalan karkuutin veneen vieressä, mutta varmuus siitä, että
olin oikealla tiellä, oli saatu.
Talven aikana vääntelin peltejä lisää. Muutamia sain
ujutettua muidenkin pakkiin. Aluksi olin ehdottoman perinteisiin pitäytyvä
peltien värityksissä. Edes lakkaa en käyttänyt, sillä se olisi estänyt pellin
oikean patinan. Kuitenkin aloin ideoida, voisiko vanhan perinteen ja uuden
tekniikan yhdistää? Pellin poukkoilevan epäsäännöllinen uinti ja vaappumainen
väritys. Ensimmäiset olivat muutaman pellin voimin kokeilussa kesällä 2017.
Tulvaisesta kesästä huolimatta kaloja tuli ihan mukavasti. Muutama peltejä kokeiluun
ottanut oli täysin vakuuttunut. Kokemuksista rohkaistuneena kesälle 2018 on
valmistunut uusi mallisarja: Feliks vm. 2018!
Tervetuloa tutustumaan!
Kireitä siimoja toivoen, Antti A.